Kysyin itseltäni ”Miksi?”

Aikaisempi rytmi on paitsi taannut pidemmät ja paremmat unet, myös sänkyyn on tullut kaaduttua jo aiemmin. Televisio on käytännössä jäänyt kokonaan – jo viikossa. Ruudut ja näytöt ovat vaihtuneet lukemiseen, tavoitteena on nytkin saada tämä teksti pulkkaan, että ehtii vielä syventyä kirjaan ennen kuin on aika sammuttaa lukuvalo ja käydä yöpuulle.

Viimeisimpänä opuksena yöpöydän kulmalla on lojunut Simon Sinekin seitsemän vuoden takainen menestysteos ”Start With Why?”, joka syystä tai kolmannesta on tähän saakka jäänyt lukematta. Tunnustan hankkineeni sen, kun näin Simonin puheen Nordic Business Forumissa vuosi sitten. Kirjasta voi olla montaa mieltä. Joka tapauksessa sain itseni kiinni työmatkalla autossa pohtimasta, miksi teen sitä mitä teen. Miksi olen arkkitehti?

En osannut suoralta kädeltä vastata kysymykseen, mikä oli aika hämmentävää. Pää oli hetken aivan tyhjä. En ole tosissani koskaan kyseenalaistanut ammatinvalintaani – yrittäjäksi ryhtymistä kaikkein vaikeimpina hetkinä kylläkin. Mutta palataan tuohon kysymykseen ”Miksi?”. En ole koskaan samaistunut mustaan turtleneck-villapaitaan tai paksusankaisiin silmälaseihin, vaikka voisin kyllä käyttää kumpaakin. En ole kulkenut alalle perinteistä kisällinpolkua, vaan hypännyt suoraan suuriin saappaisiin. Välillä olen kyllä kaivannut mentoria rinnalle, ettei tarvitsisi kompastua jokaiseen kiveen. En myöskään koe olevani taiteilija. Joskus toivon, että olisin.

Olen enemmänkin pragmaatikko. Rakennusten pitää toimia käytössä, tai niitä ei kannata rakentaa. Tässä mielessä taide on minulle toissijaista, mutta ei missään nimessä poissulkevaa. Pohjapiirrosten osalta arkkitehtisuunnittelu on  matemaattisesteettinen peli, jota pelataan kolmiulotteisella pelilaudalla. Rakennuksen tilojen suunnittelu siten, että ratkaisu on toiminnallisesti ja esteettisesti onnistunut palautuu lopulta tilojen mittoihin ja mittasuhteisiin sekä niiden keskinäisiin suhteisiin. Olen verrannut tätä työtä aiemmin rubikin kuution tai ristisanatehtävien ratkaisemiseen. Se on kolmiulotteista matemaattista päättelytyötä, jota luonnosvaiheessa teen usein käsin piirtämällä – eli aivojumppaa parhaimmillaan! Tällaisten tehtävien ratkaiseminen on siis itseasiassa viihdettä ja ajanvietettä! Saako työstään tykätä näin paljon?

Matemaattiset näppiharjoitukset ovat kohdallani vain yksi oikea vastaus kysymykseen ”Miksi?”. Miksi sinä teet juuri sitä, mitä teet?